Avainsanat

,

Käytiin pitkästä, pitkästä aikaa Takkulassa. Mä treenasin Pilan kanssa ja V Tapan.

Aluksi meidän treenaamisesta Pilan kanssa ei meinannut tulla mitään. Se varasti kontakteilta. Mitä en edes huomannut! Onneksi oli joku katsomassa perään. Neuvoteltiin, että miten sieltä kontaktilta jatkettiinkaan matkaa. Yritettiin tehdä ratapätkää, jossa oli kolme hyppyä rinnakkain ja niiden väliin olisi pitänyt tehdä välistä vedot. Jooei pystynyt. Yhden välistä vedon vielä ehdin tekemään, mutta sen jälkeen olin niin toivottoman myöhässä, että teki mieli itkeä. Turhauttavaa olla niin huono.

Lopulta päädyin siihen, että yritetään tehdä yksi helppo rata nollana ja jätetään siihen. Onneksi se onnistui ja sai vähän mielialaa ylös.

Muistaakseni treenilistalla oli välistä vedot… Joo, niitä tarttis treenata. Ja kaikkea muutakin. Tauko ei tehnyt hyvää. Mulle ainakaan. Mä sorrun varmistelemaan ja Pila on ehtinyt jo mennä. Onneksi me kisataan ykkösissä…

Tipsutapsu treenasi V:n kanssa lähinnä pientä hömppää. Hyppyjä rimat alhaalla ja putkia. Semmoista yleistä mukana kulkemista ja takaakiertoja putken jälkeen. Ei ollut mitään varsinaista suunnitelmaa.

Se oli todella positiivinen treeni. Tapa on aivan eri koira V:n kanssa. Se oli iloinen, reipas ja nopsa. Leikin sen kanssa jossain vaiheessa lelulla ja paukuttelin samalla keinua välillä, eikä mitään reaktiota ääneen. En yhtään ihmettele, että V on tyytyväinen tultuaan Tapan kanssa treeneistä. Meno on todella eri näköistä kuin mun kanssa. Ja musta se on ihan hyvä. Tahkotaan me Tapsun kanssa niitä kontakteja, niin V saa keskittyä ohjaamiseen ja hauskanpitoon.

Oli ihana treenata. Olen kaivannut sitä niin paljon. Ja surkeasta alusta huolimatta oli loppujen lopuksi hyvän mielen treeni.

Mainokset